Eilen

Jälleen oli  SE päivä!!

Mammografia ja rintojen ultraäänitutkimus Tyksissä.

Miten sitä voikaan olla niin ahdistunut olo, ennen kuvauksia.

 Hoitaja kutsui ensin mammografiaan.. kun rintoja kuvattiin, katseeni oli porautunut häneen  ja tarkkailin ilmettä, jospa se paljastaisi jotain jo etukäteen. Mutta ei... herttainen ilme kasvoilla koko ajan. Kuvausten jälkeen hän ohjasi minut huoneeseen, missä lääkäri katsoi rinnat vielä ultralla.

Lääkäri saapui.. tervehti ja esitteli itsensä. Minun mielessä pyörii sanat, ikävä kyllä...

Lääkäri kysyi.. minä vuonna te olette sairastaneet rintasyövän?  Hätäpäissäni vastasin vuonna -80. (Eiii mistähän tuokin vuosi tuli) se oli vuonna 2010!

Sitten lääkäri sanoo: Kaikki hyvin mammografiassa, katsotaan vielä ultralla.

Siinä minä sitten makaan, enkä tiedä  pitäisikö minun itkeä vai nauraa.. Tunnen, miten elinvoima alkaa pikkuhiljaa palautumaan!

Joka vuosi sama juttu.. kyllä minä sellainen luupää olen.

Niinpä niin, kyllä minä sen tiedän.. "Yhtenä päivänä minun on kuoltava, mutta kaikkina muina päivinä minä saan haluan elää" :)

.
.
.
.
.
.
Sitten piti hieman hemmotella itseään...
 Vero Modasta löysin ihanan, ajattoman mallisen kesäpuseron. Siinä on kauniisti laskeutuva ohut kangas ja "istuu" todella hyvin päällä. 
Sopii nuorelle että vanhalle!

Iltapäiväkahvit joimme parvekkeella, kera ihanaisten vaniljadonitsien ja mansikoiden.

Elämänsyrjässä jälleen kiinni :)

-Tuta-