Leikkauksesta on nyt kulunut neljä viikkoa ja sopii
ihmetellä vaan, miten nopeasti aika on kulunut.
Lonkassa ei ole enää juuri lainkaan kipuja ja kävely sujuu
hyvin yhden kepin avulla. Leikkausarpi on siisti ja parantunut hyvin. Istuminen
on hieman hankalaa, koska ”peffa” tavallaan väsyy ja alkaa särkemään. Muuten olo on ihan ok.
Kipulääkkeistä puheenollen, eipä minulle Tyksissä sen
enempää tarkennettu mitä lääkkeitä syöttivät ja mitä sain reseptillä kotiin. Tytär
kävi kylässä ja kauhisteli, kun kuuli, mitä ne ovatkaan minulle antaneet!! Jaa, hyväähän se oli…. vei kivun pois ja olo oli kuin kuningattarella.
Mieli oli kuin Naantalin auringolla ja nauru todella herkässä.
Hyväntuulisuuttani olisin voinut muille jakaa mieli määrin.
(kuva lainattu netistä)
Pilleristi mummo!
En todellakaan tiennyt mikä minua odotti. Lääkkeen vaikuttava
aine on Pregabaliini, joka lopettaessa voi aiheuttaa pahoja vieroitusoireita.
Ja minähän sain niitä. Runsaan vuorokauden kuluttua alkoi hirvittävä horkka.
Kylmiä ja kuumia vilunväristyksiä tuli tykkänään ja iho oli hiestä märkä. Olo
oli hirvittävän ahdistunut ja öisin näin painajaisunia. Melkeinpä voisin sanoa,
että kolkuttelin h******n portteja. Kaksi vuorokautta makasin sängyssä
hervottomana ja luulin, että noutaja tulee. Mutta nyt viiden vuorokauden
jälkeen voin jo sanoa, että olo on helpottunut ja saan enää vain lieviä
hikikohtauksia. Ihanaa kun kaikki kauheus on ohi. Itse en edes tarkistanut
kyseisen lääkkeen infoa, koska se oli aloitettu Tyksissä ja ajattelin, että he
tietävät mitä antavat. Apteekista haetun pakkauksen päällä luki: ”Yksi kapseli
kaksi kertaa vuorokaudessa, kipulääke.” Että näin!
Väsynyt.. mutta hengissä!
-tuta-
