Iki-ihanaa, nostalgian havinaa.❤
Silloin tällöin mieleeni palautuu jo unohtuneita juttuja
lapsuudesta. Tiedä sitten, mitä tuolla aivoissa tapahtuu vanhetessa.
Nämäkin
sokerileivät olivat unohduksissa yli 55 vuotta, kunnes ne tässä
muutama päivä sitten, tulivat mieleeni.
Visiossa isosiskoni on laittamassa
lusikalla nokareita, jauhotetulle pellille ja minä odotan innokkaana herkutteluhetkeä.
Kysyin sitten isosiskoltani, muistiko hän näitä? Kyllä muisti ja myös sen, että olivat
helppotekoisia. Sisälsivät vain munia, sokeria ja vehnäjauhoja. Resepti ja nimi
olivat vain hukassa.
Sitten ihmettelin asiaa pikkusiskolleni. Hänellä on vanha
50-luvun Keittotaito -kirja ja hän lupasi katsoa, jospa sieltä löytyisi.
Hatara
muistikuva minulla oli nimestä, että olivat jotain sokerikakkusia,
sokerikeksejä tai jotain!
Sokerileivät-
resepti löytyi sieltä! Kun pikkusiskoni
luki ohjeen, tiesin heti, että se on juuri se.. mitä etsin.
Ohje: Siskoni leipoi nämä ilman sitruunaöljyä.
Annoin hetken jäähtyä ja irrotin ne terävällä veitsellä.)
Teinpähän sitten makumatkan lapsuuteen. Ihan hyvältä
maistuivat, nämä vaatimattomat sokerileivät. Miten on.. oletko sinä joskus leiponut näitä?
Joskus menneisyyteen on ihana kurkata!
-Tuta-
