keskiviikko 30. elokuuta 2017

Maaginen kastelukannu keijuvaloilla ja "vesipisaroilla"!

(Joku on jälleen selaillut Pinterestiä)
Minulla on tässä käytössä pattereilla toimiva, 5 metriä pitkä led-valolanka. Laitoin valolangan päähän pienen lenkin ja työnsin sen kastelukannun pohjalle.  Otin jäykän rautalangan, jonka päähän tein pienen koukun. Työnsin sen kasteluaukosta kannun sisään, laitoin valolangan koukkuun ja vedin sen varovasti putkesta läpi ja esille. 
Taittelin valolangan kuuteen osaan ja sidoin yläosasta kiinni kasteluaukkoon. (patterikotelo on kannun sisällä)
kastelukannu-valoilla.jpg

”Vesipisarat” syntyivät akryylihelmistä, jotka pujotin siimalankaan. Todella ihanan näköisiä ovat, kun led-valo osuu niihin iltahämyssä.

Tyttäreni ottamia kuvia.
Paraatipaikalle pääsi minun lemmikkini, käpypoika!

kastelukannu-keijuvaloilla.jpg

 Vauu.. voikohan tästä liukua alas?

Oi miten kaunista.. hei keijukunigatar, saako nämä loistaa ihan koko yön?

Rakkaat öttiäset.. ne loistaa aina silloin, kun kuunvalo osuu niihin..

Kuomaseni, ensi yöstä on tulossa pilvinen. Pitäisiköhän lounatuuli kutsua paikalle?  

kastelukannu-led-valoilla.jpg

Suurten kuusten välissä on meidän koti viehkeä,
satumaailma ihana.. la lallalaa surrurruu lallalaa.



Syksy on saapunut SunHilliin.

Vanha grilli toimii kukkien kotina!



Pihalammikko.
pihalammikko.jpg

(kuvat ovat tyttäreni pihalta)

Tuhannesti kiitoksia teille kaikille ihanista kommenteistanne. Ja uudet lukijat, sydämellisesti tervetuloa seuraamaan blogiani. Olen siitäkin myös tosi iloinen, että blogissani käytiin blogitauon aikana. Postauksiani selailtiin joka päivä n. 200-350 ja katsotuin juttu oli Majakka kukkaruukuista!


Kiitän ja kumarran

-Tuta-

perjantai 25. elokuuta 2017

Kesän muistoja!

Moikka kaikille!

Elossa ollaan ja pikkuhiljaa yritän palailla takaisin blogimaailmaan. Pieni irtiotto täältä tekee aina hyvää. Varsinkin kesällä, kun voi olla ulkona ja nauttia luonnosta.

Kuvia ja ihania mustoja on kertynyt roppakaupalla. 

Meidän kesään kuului elämysmatkailua..
Pitää sitä ainakin kerran vuodessa  Keskisellä käydä!


Perinteitä..
Juhannusaattona olimme Kuparivuorella ihailemassa Naantalin kaupungin sytyttämää kokkoa. Sieltä oli myös hyvät näkymät Kultarannan edustalle, jossa poltettiin presidentin kokko.  Kuten kuvista näkyy, merialueella parveili lukuisa määrä veneilijöitä, hekin olivat ihastelemassa kokkoja.




Muistoja..
Juhannuksen jälkeen vietimme hääpäivämme vuosipäivää.


Jännitystä.. Jasmiinien aikaan.
Vaikka syöpä on enää vain paha muisto, palaa se aina mieleen vuositarkastuksessa. Sydämestäni toivon, 💝että jokainen tarkastuksissa käyvä saisi samanlaisen ilouutisen.. kun minä sain. 

Harmitusta...
Meidän Fiiu sanoi yhteistyösopimuksen irti ja kelvoton alkoi  temppuilemaan. Lopputulos oli, että jouduimme  koeajamaan muutamia autoja…   Ukkokulta kyllä tuumas 😉että hän heti tiesi, minkä haluaa.

Historiaa..
Kävimme matkailuoppaiden tarjoamalla ilmaisella kävelykierroksella Kultarannan puutarhassa. 12 presidenttiä oli aiheena. Kierros oli todella antoisa, paljon kiitoksia hyvälle oppaalle.





Traditiota..
Kuka liikkuu yöpuvussa kaupungilla.. no, Unikekohan se.
Valtakunnan Viralliseksi Unikeoksi valittiin tänä vuonna Tuomas Levanto. Hänet heitettiin mereen aamuseitsemältä. Taisi olla kylmä kylpy, enpä kadehdi.


Kaikenmoista markkinahumua oli tarjolla.

Näin se kesä on mennyt, liiankin nopeasti. Rakkaita sukulaisia on tavattu, nähtävyyksiä, ostoksia, ruokailuja, autolla ajelua, maisemia, ihastelua, kahvittelua jne..

Mutta mihin koira karvoistaan pääsee.. kädentöitäkin on tullut tehtyä.
Tästä  kokonaisuudesta on tulossa myöhemmin ihan oma postaus.

Näkyillään
-Tuta-