Esittelyssä melkein uusi talvitakkini. Helpolla en nytkään päässyt, juosta sain kaupasta kauppaan. Onneksi Myllyssä vaatekaupat ovat vierivieressä ja kuppiloihin voi välillä istahtaa juomaan maukkaita kahvisekoituksia. Minulla on kumma tapa luokitella vaatekauppoja: Nuorille, nuorille ja hieman vanhemmille. Senioreille ei ole mitään. No, Vero Modan ohi olin jo muutaman kerran kävellyt ja vaaterekillä olin nähnyt ihan itselleni sopivan takin. Kaulaa venyttäen kurkkasin sisälle, että onkohan siellä vanhempaa ihmistä sisällä. Tuollaista n. 60-70 vuotiaita, kuten arvata saattaa, ei ollut. Mutta se takki! Jotenkin huomaamatta pitäisi hivuttautua sisälle. Onnistuin ja nappasin takin kainaloon, menin sovittamaan sitä ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Nopsaan sitten menin kassalle, jossa herttainen nuori neitokainen palveli minua. ”Löytyi sopiva takki.. no hyvä”. Hänen kasvoilla en nähnyt häivähdystäkään siitä, että hän olisi ajatellut: kuules mummo tuo takki ei sovi noin vanhoille. Toivottavasti tämä ei aiheuta reaktiota niille nuorille, jotka jo takin ovat itselleen ostaneet. Palauttavat takkinsa vielä, kun näkevät, että samainen takki on mummon päällä. Sorry Vero Moda ja Only.. jos näin käy!
Näkyillään
-Tuta-
