Matkalla Imatralle, teimme pienen pyrähdyksen Strömforssiin.
Ilma oli osittain utuinen, aurinkoinen ja suorastaan taianomainen. Muita ihmisiä ei ollut liikkeellä.. me kaksi vain.
Harvoin olen nähnyt veden näin kirkkaana peilinä.
(jep.. ja joku kuvasi sitten mua.. tättärää)
Ihan kuin oltaisiin tipahdettu mikä, mikä maahan.
Jos täällä on näin lumoavan kaunista marraskuussa, kuinka kaunista täällä on silloin, kun kaikki vihertää. Se pitää kyllä tulla tarkistamaan, tänne vielä palaamme!
Ihana loma Imatralla takana!
Tuulessa ja tuiskussa ukko-kulta sai ajaa takaisin.
Matkasta rähjääntynyt.
-Tuta-
