lauantai 23. helmikuuta 2019

Ovi

Tällä ovella on monta tarinaa kerrottavana.
140 vuotta sitten Vähästäkyröstä lähtenyt isänisänisäni muutti Turun saaristoon harjoittamaan pläkkyriammattiaan... kädentaito, jonka hän opetti myös omalle pojalleen. Saaristoelämään sopeutunut poika aikuistui, löysi sopivan vaimon, sopivan saaren ja sopivan tontin perheen talolle. 

(kuvassa isovanhempani ja isäni)

Omin käsin rakennettu talo heräsi henkiin vuonna 1937, kun se sai oman ovensa, oven, joka tuli olemaan suvun käytössä noin 70 vuotta. Oven edessä on leikitty, istuttu ja ihailtu maisemia ja onhan sitä varmaan joskus paiskottukin. Monia tunteita ovi on päässyt kokemaan. 
Siitä on kulkenut isänisän äitini, isänisäni, isäni, minä itse, lapseni ja lastenlapseni.
Laskin, että kaikkiaan kuusi sukupolvea on taloon astunut ja viisi sukupolvea siinä asunut.

Enää ei ole tupaan mahdollista astua, ovikin on jo vaihtunut ja kuuluu nykyään vieraille, jotka pääsevät kertomaan oman tarinansa ovelle.



Ihanaa viikonloppua sinulle ❤
-Tuta-