.. tai melkein niin ehjä, kuin minun ikäiseni voi olla.
Heips kaikille ystäville, blogitauko loppui ja täällä olen jälleen! Huh, miten aika on rientänyt. Eletään jo heinäkuun loppupuolta ja syksy on jo aika lähellä.
Heips kaikille ystäville, blogitauko loppui ja täällä olen jälleen! Huh, miten aika on rientänyt. Eletään jo heinäkuun loppupuolta ja syksy on jo aika lähellä.
Tunnen eläväni jälleen ja nautin olostani. Toivottavasti tämä ilo kestää. Mutta, mutta..
..niin se on ollut minun elämässäni; kun rinnassa kuplii suuri ilo, niin viereen on tupsahtanut nopeasti tumma varjo! (Sen enempää erittelemättä)
Lisäksi olen tunneihminen, hyvin herkästi otan harteilleni toisten tunnetilat. Voi mun järkiparkaani kun se jää aina tappiolle!
Sanotaan että, ei ole varjoa ilman valoa ja ei voi tietää mitä on ilo, ellei ole kokenut surua. Kaikella on tarkoituksensa, vai onkohan?
Nyt nautin olostani ja jokaisesta ohikiitävästä ilon hetkestä.
Iloa kaikkien päivään.
Näkyillään
-tuta-