sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Tunnen olevani ehjä jälleen!


.. tai melkein niin ehjä, kuin minun ikäiseni voi olla.

Heips kaikille ystäville, blogitauko loppui ja täällä olen jälleen! Huh, miten aika on rientänyt. Eletään jo heinäkuun loppupuolta ja syksy on jo aika lähellä.



Tie takaisin omaan itseeni!

Menneet vuodet eivät ole olleet suosiollisia minulle. Ensin sairastuin rintasyöpään ja sepelvaltimotautiin ja sitten hännänhuipuksi, lonkkanivel sanoi yhteistyösopimuksensa irti. Muutama pienempikin juttu mahtui vielä sekaan. Edellisvuonna sydämeen tehtiin pallolaajennus ja asetettiin kaksi verkkoputkea estämään suonen ahtautumista uudelleen. Viimevuonna lonkka sai uuden tekonivelen ja nyt keväällä syöpälääkitys loppui.
Tunnen eläväni jälleen ja nautin olostani. Toivottavasti tämä ilo kestää. Mutta, mutta..

Kappahl mekko

..niin se on ollut minun elämässäni; kun rinnassa kuplii suuri ilo, niin viereen on tupsahtanut nopeasti tumma varjo! (Sen enempää erittelemättä)
Lisäksi olen tunneihminen, hyvin herkästi otan harteilleni toisten tunnetilat. Voi mun järkiparkaani kun se jää aina tappiolle! 
Sanotaan että, ei ole varjoa ilman valoa ja ei voi tietää mitä on ilo, ellei ole kokenut surua. Kaikella on tarkoituksensa, vai onkohan?
Nyt nautin olostani ja jokaisesta ohikiitävästä ilon hetkestä.  





Huh hellettä, lähdempä kuitenkin ukko-kullan kanssa kävelylle!

Iloa kaikkien päivään.
Näkyillään
-tuta-