Amatsoninliljan tarina!

Tämän Amatsoninliljan tarina alkaa vuodesta 1971, kun se saapui Ostindien-nimiseen taloon, joka oli kotimme kaksi vuotta, talo sijaitsi Taalintehtaan kauniissa ruukin ympäristössä.  Kukan sipulin antoi tyttäreni kummitäti Viola, jonka kasvia olin käynyt ihailemassa hänen kotonaan Söderlångvikissä. En huomannut kysyä häneltä, mistä tai keneltä hän oli sen saanut. Ja nyt se on jo myöhäistä, koska häntä ei enää ole.

Kasvia hoivasin hellin kätösin pari vuotta, kunnes muutimme läntiseen naapurimaahan, jonne kasveja ei saanut viedä. Vein Amatsoninliljan tätini luo 9 vuodeksi. Siellä se viihtyi hyvin, kasvi kukoisti  ja palatessamme takaisin Suomeen, hän jakoi sen kahteen osaan, josta minä sain sen toisen osan. 💓Siitä lähtien Amatsoninlilja on kulkenut mukanani.  

Tarina ei vielä tähän päädy, nykyään kasvi on enemmän ukkokullan hoidettavana ja hän on kasvia hoitanut niin hyvin, että se on vuosien varrella jaettu moniin osiin. 

Tyttärelläni on hoidettavanaan yksi tämän jälkeläisistä. Ja olen hänelle leikilläni sanonut, että hänen pitää hoitaa kasvia yhtä kauan kuin minä olen omaani hoitanut.  Tähän tyttäreni vastasi, että ”yritän parhaani, mitään en takaa” 😮No... kun viimeksi hänen luonaan kävin, niin siellä se lilja oli niin hyvinvoivana. 💕Taitaa siitä riittää hänen lapsilleen omat liljat hoidettavakseen.

(kuin huomaamatta... olen ottanut oman nimenikin käyttöön.😗Saako olla, vai laitanko Tutan takas?

Helmeilevää helmikuuta!

-Tuula-