Moikka kaikille!
Elossa ollaan ja pikkuhiljaa yritän palailla takaisin
blogimaailmaan. Pieni irtiotto täältä tekee aina hyvää. Varsinkin kesällä, kun
voi olla ulkona ja nauttia luonnosta.
Kuvia ja ihania mustoja on kertynyt roppakaupalla.
Meidän kesään kuului elämysmatkailua..
Pitää sitä ainakin kerran vuodessa Keskisellä käydä!
Perinteitä..
Juhannusaattona olimme Kuparivuorella ihailemassa Naantalin
kaupungin sytyttämää kokkoa. Sieltä oli myös hyvät näkymät Kultarannan
edustalle, jossa poltettiin presidentin kokko. Kuten kuvista näkyy, merialueella parveili
lukuisa määrä veneilijöitä, hekin olivat ihastelemassa kokkoja.
Muistoja..
Juhannuksen jälkeen vietimme hääpäivämme vuosipäivää.
Jännitystä.. Jasmiinien aikaan.
Vaikka syöpä on enää vain paha muisto, palaa se aina mieleen
vuositarkastuksessa. Sydämestäni toivon, 💝että jokainen tarkastuksissa käyvä saisi samanlaisen ilouutisen.. kun minä sain.
Harmitusta...
Meidän Fiiu sanoi yhteistyösopimuksen irti ja kelvoton alkoi temppuilemaan. Lopputulos oli, että jouduimme
koeajamaan muutamia autoja… Ukkokulta kyllä tuumas 😉että hän heti tiesi,
minkä haluaa.
Historiaa..
Kävimme matkailuoppaiden tarjoamalla ilmaisella kävelykierroksella
Kultarannan puutarhassa. 12 presidenttiä oli aiheena. Kierros oli todella antoisa, paljon kiitoksia hyvälle oppaalle.
Traditiota..
Kuka liikkuu yöpuvussa kaupungilla.. no, Unikekohan se.
Valtakunnan Viralliseksi Unikeoksi valittiin tänä vuonna
Tuomas Levanto. Hänet heitettiin mereen aamuseitsemältä. Taisi olla kylmä kylpy, enpä kadehdi.
Kaikenmoista markkinahumua oli tarjolla.
Näin se kesä on mennyt, liiankin nopeasti. Rakkaita sukulaisia on tavattu, nähtävyyksiä, ostoksia, ruokailuja, autolla ajelua, maisemia, ihastelua, kahvittelua jne..
Mutta mihin koira karvoistaan pääsee.. kädentöitäkin on tullut tehtyä.
Tästä kokonaisuudesta on tulossa myöhemmin ihan oma postaus.
Näkyillään
-Tuta-
