lauantai 29. helmikuuta 2020

Harvinaisten sairauksien päivä 29.2.2020



”Myastenia gravis on vasta-ainevälitteinen hermo-lihasliitoksen sairaus, jossa keskeinen oire on fyysisessä rasituksessa voimistuva ja levossa helpottava lihasheikkous. Tauti vaikuttaa yleisimmin silmien alueen lihaksiin ja aiheuttaa eri päivinä ja eri vuorokaudenaikoina voimakkuudeltaan vaihtelevaa silmäluomien roikkumista tai karsastusta sekä näistä johtuvia kaksoiskuvia tai näön hämärtymistä. Myös niin sanotut bulbaarioireet ovat tavallisia ja tarkoittavat suun ja nielun alueen heikkoudesta johtuvia oireita, esimerkiksi puheen puuroutumista tai pureskelu- ja nielemisvaikeuksia". Kopioitu lihastautiliiton sivuilta.


Sain Myastenia diagnoosin viime vuoden heinäkuussa.  Erilaisia oireita olin potenut jo pidemmän aikaa, mutta laitoin ne sepelvaltimotaudin piikkiin. Näön hämärtymisen ja kaksoiskuvien takia menin optikolle. Hän kysyi, että olinko huomannut, että silmäluomeni roikkuu? No olinhan minä, etenkin iltapäivisin ja väsyneenä. Kuuluu vanhuuteen, niin olin ajatellut. Silmälääkärin kautta sain lähetteen Tyksin neurologille ja tutkimusten jälkeen minulla sitten todettiin MG-sairaus. (Ei periytyvä)

Myasteniaa sairastavalle tuttu näky.
Kuva eng. faceookin Myasthenia Gravis ryhmästä.

Nyt sitten pitäisi oppia elämään tän sairauden kanssa. Sitä pahentaa mm. stressi, flunssa, tulehdukset ja myöskin rasitus. Näinkin on käynyt, että kerran olen istunut keskellä pyörätietä, muutamia kertoja ojan pielissä. Kerran eksyin miesten vessaan, kun piti nopeasti päästä vaakatasoon (episodi sekin) Näköni sumentui ja lihasvoimat katosivat kokonaan. Pieni lepo ja kas kummaa, voimat palautuivat pikkuhiljaa ennalleen. Aamuisin ja levänneenä olen melkein oireeton, mutta yleensä iltaa kohden voimat hupenevat.

Lihasheikkouteen sain Mestinon-lääkettä, 3 kpl 4 kertaa päivässä. Lääkeannos on vielä hakusessa ja oikeaa annostusta vielä tarkistetaan.


Tutkitusti käsityöt tekevät ihmiselle hyvää, sen minäkin olen huomannut. Askartelu ja puikkojen kilistely on niin rentouttavaa puuhaa, että siinä sairaudetkin unohtuvat.
💕 Teen vähemmän mutta se ei tarkoita, että lopettaisin.💕siis elän hetkessä ja nautin💕

Halauksin 
-Tuula-



perjantai 14. helmikuuta 2020

Happy Valentine's Day


Tulin pikaisesti toivottamaan teille 💕Hyvää Ystävänpäivää💕 Kiitos siitä, että olette.💕

Lämpimästi ajatellen💓
-Tuula-

sunnuntai 9. helmikuuta 2020

Kysymyksiä ja vastauksia



1. Millainen oli lapsuudenkotisi?
Kotini oli Turunmaan saaristossa, äiti, isä ja 5 lasta.



2. Mitä harrastit lapsena?
Harrastuksia ei ollut, leikkejä sitäkin enemmän. Tutuiksi tulivat… Viimeinen pari uunista ulos, kuka pelkää mustaa miestä, polttopallo, tervapata, käveltiin puujaloilla, hypittiin tvistiä ja vaikka mitä. Harvemmin vietimme aikaa sisällä.

3. Kaunein kukka?
Kaikki kukat ovat kauniita omalla tavallaan… mutta jos kuitenkin valitsen juhannusruusun.


4. Mikä elementti (vesi, maa, tuli, ilma) kuvastaa eniten sinua?
Kait se on tuo tuli.

5. Oletko optimisti vai pessimisti?
Yritän olla optimisti, mutta en aina onnistu siinä.

6. Oletko aamun - vai illanvirkku?
Ehdottomasti illanvirkku ja aamuntorkku.

7. Unelmamatka?
Espanja, Torremolinos ja vuosi oli 2008👄 Sinne haluaisin uudelleen... kunhan saan selätettyä tuon lentopelkoni. 

(2007) Unelmamatkaan kuuluu myös meidän kymmennen päivän 💙reissu kotimaassa. Lähdimme ajelemaan Naantalista kohti pohjoista ja yövyttiin siellä, mistä saatiin hotellihuone. (kartassa on meidän reitti) Oi että, ne Lapin maisemat, Saana-tunturi, taianomainen Joulupukin Pajakylä ja Napapiiri. Matkamme varrella näimme monta kaunista kaupunkia ja silmiemme eteen levittäytyi upeita maisemia.


8. Milloin ostit viimeksi jotain itsellesi, mitä se oli?
Joulun jälkeisistä alennusmyynneistä, nilkkurit ja paitulin.


9. Lempikaupunkisi kotimaassa?
Hämeenlinna… ja varsinkin Aulanko💕 sieltä on paljon rakkaita muistoja.
 (asuin Hämeenlinnassa 1991-1994)


10. Kolme elämäsi kauneinta asiaa?
Asustavat sydämessäni…👪💕💕

Blogeissa kiertää parhaillaan erilaisia blogihaasteita, joten ajattelin vastata tähän viimeksi löytämääni. Susanne ja Suvi ovat jo vastailleet ja nyt minäkin. 😇 
Haasteen voit ihan vapaasti napata mukaasi... leppoisaa sunnuntaita sinulle.
Toivottelee Tuula.


sunnuntai 2. helmikuuta 2020

Amatsoninliljan tarina!


amatsoninlilja.jpg
Tämän Amatsoninliljan tarina alkaa vuodesta 1971, kun se saapui Ostindien-nimiseen taloon, joka oli kotimme kaksi vuotta, talo sijaitsi Taalintehtaan kauniissa ruukin ympäristössä.  Kukan sipulin antoi tyttäreni kummitäti Viola, jonka kasvia olin käynyt ihailemassa hänen kotonaan Söderlångvikissä. En huomannut kysyä häneltä, mistä tai keneltä hän oli sen saanut. Ja nyt se on jo myöhäistä, koska häntä ei enää ole.

Kasvia hoivasin hellin kätösin pari vuotta, kunnes muutimme läntiseen naapurimaahan, jonne kasveja ei saanut viedä. Vein Amatsoninliljan tätini luo 9 vuodeksi. Siellä se viihtyi hyvin, kasvi kukoisti  ja palatessamme takaisin Suomeen, hän jakoi sen kahteen osaan, josta minä sain sen toisen osan. 💓Siitä lähtien Amatsoninlilja on kulkenut mukanani.  

Tarina ei vielä tähän päädy, nykyään kasvi on enemmän ukkokullan hoidettavana ja hän on kasvia hoitanut niin hyvin, että se on vuosien varrella jaettu moniin osiin. 
Tyttärelläni on hoidettavanaan yksi tämän jälkeläisistä. Ja olen hänelle leikilläni sanonut, että hänen pitää hoitaa kasvia yhtä kauan kuin minä olen omaani hoitanut.  Tähän tyttäreni vastasi, että ”yritän parhaani, mitään en takaa” 😮No... kun viimeksi hänen luonaan kävin, niin siellä se lilja oli niin hyvinvoivana. 💕Taitaa siitä riittää hänen lapsilleen omat liljat hoidettavakseen.

(kuin huomaamatta... olen ottanut oman nimenikin käyttöön.😗Saako olla, vai laitanko Tutan takas?

Helmeilevää helmikuuta!
-Tuula-