torstai 28. marraskuuta 2013

Kesän muistoja ja Unikko

Leenalta sain ihanan kesäisen kuvahaasteen.. Kiitos siitä! 
Pitää hakea 6 kuvaa menneeltä kesältä ja esitellä ne. 


Ilta-aurinko näkyy meidän parvekkeelle vain kesäisin.

Kesänurkkaus, tuolit odottavat istujia.


Kymmenes päivä kesäkuuta raekuuro yllätti.

Rakastan teiden varsilla kukkivia lupiineja. Tässäkin ukko-kulta joutui pysäyttämään auton, kun minun oli pakko saada kuva.

Ollaan ajamassa Helsingistä kotia kohti, kun mahtava auringonlasku yllätti pilvien takaa.

Karjalanneito viihtyi hyvin meidän parvekkeella... 



Ihanaiset bloggaajat.. Kotipellon Tanni, Kotomaista Tuija  
ja Taostelua Tao ojensivat minulle näin kauniin unikonkukan. Kiitos!

Tuttuun tapaan jaan nämä haasteet kaikille blogini lukioille ja toivon että viette näitä ilomielin eteenpäin!
-Tuta-







11 kommenttia:

  1. Kauniita kesämuistoja kuvina, jotka saavat ikävöimään kesää:)

    VastaaPoista
  2. Kyllä on kauniita kesäisiä kuvia.Onnea unikonkukasta:)

    VastaaPoista
  3. Kauniita kesämuistoja. Hienot maisemat teidän parvekkeelta.

    VastaaPoista
  4. Ihana tuo viimeinen kuva. Kun sitä katson, voisin kuvitella olevani Madeiralla, istua parvekkeella ja nauttia elämästä ♥

    VastaaPoista
  5. Upeita kesäisiä kuvia, niitä on mukava katsella ja muistella kesää,näin marraskuun synkkyydessä.

    VastaaPoista
  6. Kaunis kesä on sinulla ollut! Ps. Minä oon jo saanut hankittua semmoista pitsipaperia ja vohkittua Vanhan herran kalastuskirjan, joten paperikoristeet: here I come! Saas nähdä, tuleeko niistä yhtä kauniita kuin sinulla.

    VastaaPoista
  7. Sinulla on kaunis parveke, ilmeisesti aika neliskulmainen, ei se tavanomainen kapea suorakaide, ja karjalan ihanasti kehyksenä. Minäkin tykkään lupiineista tienvarsilla, olen jopa kaivanut juuria sieltä.

    VastaaPoista
  8. Hienoja kuvia. Tuo karjalanneito parvekkeella on loisto-ostos!

    VastaaPoista

Se mitä näet ja miten näet ei johdu pelkästään näkökyvystäsi, vaan hyvin paljon myös sydämestäsi, sillä silmien juuret ovat sydämessä. Marleena Ansio