sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Nyt näitä saa


Suomesta, Tokmannilta! koneHELSINGIN läpinäkyvät Rain Boots -kumikengät 24.95€
Nää on kyllä sukankutojien unelmat.
#läpinäkyvät kumisaappaat.jpg
Nämä kauniit sukat isosisko tikutelli minulle <3










Odotus palkittiin ja nyt minulla on läpinäkyvät Jelly bootsit!
Innostunut
-tuta-

27 kommenttia:

  1. Ihan mahtavat - tällaiset pitää saada :) Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
  2. Nythä kirjoneulevillasukat pääsee arvoon arvaamattomaan. Kiitos vinkkauksesta, pakko mennä huomenna Tokmannille.

    VastaaPoista
  3. Johan nyt jotain! Mitä sitä hienoja villasukkia jemmaamaan saappaiden sisälle!

    VastaaPoista
  4. Hienot! Aivan kuten moni on kommentoinut, suksnkutojan unelmat.

    VastaaPoista
  5. Ai noita nyt saa Suomestakin? Jippii! :D Ihan pakko kyllä saada itellekin ♥

    VastaaPoista
  6. Ihanat, nuo täytyy saada ehdottomasti!

    VastaaPoista
  7. Oho, Ompa "makeet" Nuo minäkin haluan.

    VastaaPoista
  8. Siis, wautsi. Onpa hienot.
    Pitäsköhän nyt toivoa sitä sadetta ☺ vai ☺☺
    Mukavaa viikkoa Sinulle Tuta ♫~♥

    VastaaPoista
  9. On kyllä sukankutojan unelmat :)

    VastaaPoista
  10. Kyll onkin ihanat kengät pidettäviksi ihanaisten sukkien kanssa!

    VastaaPoista
  11. Kauniisti tulee kutomasi sukat näkyville näissä läpinäkyvissä.
    Ihanat persoonalliset kumpparit.

    VastaaPoista
  12. Oi miten ihanat kumpparit. Kauniit sukkasi tulevat ihanasti niistä näkyville. Tahtoo kumpparit :-))

    VastaaPoista
  13. No todellakin - ovat kyllä sukkamestarin toivesaappaat! :)

    VastaaPoista
  14. Kävin sitten minäkin suorittamassa hankinnan, kiitos vinkistä :))

    VastaaPoista
  15. Kävin sitten minäkin suorittamassa hankinnan, kiitos vinkistä :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa kun löysit itsellesi ihanat Jelly Bootsit :)

      Poista
  16. Tuta kiittää kommenteista´*´¯`•.¸¸.♥

    VastaaPoista

Se mitä näet ja miten näet ei johdu pelkästään näkökyvystäsi, vaan hyvin paljon myös sydämestäsi, sillä silmien juuret ovat sydämessä. Marleena Ansio