keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Pullapitkoja


Selailin mun vanhan keittokirjan pitko-ohjeita ja huomasin, että enpä ole aikoihin tehnyt pitkoja tällä tyylillä.





Pullataikinan kaulin levyksi ja levitin omena/kaneli marmeladia  päälle!
Sitten pyöritin sen rullalle ja aloin leikkelemään..


 ..knaps..
 Siivut asettelin vuoronperään kummallekin puolelle..

(kuten huomaatte toisessa päässä on luumumarmeladia)
.. voitelin pitkon munalla..  ja paistoin 200 asteessa noin 20min
 (tästä pitkulaisesta tuli kaksi pitkoa)


..päälle pursotin hieman sokerikuorrutetta.

5 dl maitoa
50 g hiivaa (tuore)
1-2 tl suolaa
1-2 dl sokeria
1 rkl kardemummaa
1 muna
n.15dl vehnäjauhoja
n.100-200 g voita tai margariinia
Valmistusohje


Liuota hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Sekoita joukkoon suola, sokeri, kardemumma ja muna. Lisää jauhot vähitellen, aluksi vatkaten, jotta ilmaa sitoutuu taikinaan. Alusta taikina hyvin vaivaten. Lisää pehmeä rasva alustamisen loppupuolella. Laita taikina peitettynä kohoamaan lämpimään, vedottomaan paikkaan. Kun taikina on kohonnut kaksinkertaiseksi, ota se leivinpöydälle ja vaivaa taikinasta ilmakuplat pois. Leivo taikinasta haluamasi muotoisia pullia. Kohota pullat kaksinkertaisiksi, voitele ne munalla ja koristele raesokerilla ennen paistamista. Paista pikkupullat ja pienet leivonnaiset n. 225-asteisen uunin keskitasolla 5-10 min. Paista pitkot ja muut isommat vehnäleivät n. 200-asteisen uunin alatasolla 20-25 min. 


Oikein mukavaa keskiviikkoa kaikille!

19 kommenttia:

  1. Pitko näyttää herkulliselta! Ja kiva tukka mummolla :D.

    VastaaPoista
  2. Todella herkullisen näköisiä pullia nam...Olen ollut vähähiilihydraattisella ruokavaliolla jo pidemmän aikaa ja leipomiset ja herkut on täytynyt jättää lähes täysin, mutta kyllä minäkin välillä sorrun herkuttelemaan pullapalalla, ja kyllä se sitten harvoin nauttittuna maistuukin hyvältä.

    VastaaPoista
  3. Onpa ihana pitko. Enpä ole minäkään pitkään aikaan muitanut tuota tekniikkaa. Upea tukka todella ja väri on tosi kaunis.

    VastaaPoista
  4. Minun mummuni teki usein tuonlaista pitkoa. Voi että se oli hyvää.

    VastaaPoista
  5. Herkullisen näköinen pitko,mukanaa keskiviikkoa ♥

    VastaaPoista
  6. Ihana kiharapää olet ja pullapitko on kuin pitkäpitsi.

    VastaaPoista
  7. Tosi herkullinen pitko, tuollaisia äitini teki ennen aikaa.

    VastaaPoista
  8. Olen minäkin tuollaista pullaa tehnyt... mutta.... miksi se ei ollut ollenkaan noin kauniin näköinen :)
    Upeat uudet hiukset, onnea niistä ♥

    VastaaPoista
  9. Voi, että alkoi tehdä mieli pullaa...

    VastaaPoista
  10. Kaunis pitko vaikka en niin makeasta välitäkkään :)...olisipa luonnonkiharat hiukset...

    VastaaPoista
  11. Sielläpä on taas ihanan pullantuoksuinen ja -makuinen kahvihetki.
    On varmaan mukavan kevyt tuo uusi kampaus.

    VastaaPoista
  12. Ihanan näköistä pulllaa ja kampaus on hyvän näköinen myös.

    VastaaPoista
  13. Tuolla pitkontekomallilla saa komeita pullakranssejakin, pitääkin muistaa seuraavana pullapäivänä.

    VastaaPoista
  14. Komeita pitkoja! Ja kampaus tyylikäs! Meidän mummullakin on luonnonkiharat, mutta eipä ole yhdellekkään jälkeläiselle periytynyt.

    VastaaPoista
  15. Tuleepa pillan himo sinun pitkoasi katsellessa.

    VastaaPoista
  16. Onpa ihanan herkullisen näköinen pitko, nami. Ja mummolla on nyt kivat kiharat :)

    VastaaPoista
  17. Herkullisen näköinen pitko ja ihana malli. Pitääkin varmaan kokeilla tuota mallia kranssiin sitten kun taas pullaa joskus leivon :)

    VastaaPoista
  18. Hurjan hyvän makuista pullaa tarjolla! Kiitos!

    Kiva kampaus!

    VastaaPoista
  19. Tuo on ihanan helppo tapa tehdä pullapitkoa :) Ajatuksissa on ollut pitkään että leipoisin pullaa mutta, mutta.. pienoinen käsi ongelma jolla kyllä leivon mutta en teekkään lopupäinä sitten mitään :(

    VastaaPoista

Se mitä näet ja miten näet ei johdu pelkästään näkökyvystäsi, vaan hyvin paljon myös sydämestäsi, sillä silmien juuret ovat sydämessä. Marleena Ansio

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...