lauantai 30. syyskuuta 2017

Sytykesipsejä!




Näihin käytin vanulappuja, tulitikkuja, servettejä ja kynttilöitä.
Ideahan tässä taitaa olla se.. että kaikki kynttilänpätkät uusiokäytettäisiin.😄 Mutta kun, meidän kaapista ei löytynyt monta pätkää, niin ostin lisää..
Avasin vanulapun, työnsin tulitikun sisälle..  leikkasin kuvan servetistä  ja laitoin sen päälle. (servettikuvan laitoin silmäniloksi.. eli ei ole mitenkään tarpeellinen)
Dippausapurina toimi pinsetit👩

Kaiken kaikkiaan tein näitä 115 kpl.

Sulatin kynttilät (joista olin poistanut sydänlangat) kattilassa, miedolla lämmöllä.  Kynttilämassaa ei kannata kuumentaa ihan kiehuvaksi, palovaaran vuoksi. Siispä sammutin levyn.. kun massa oli melkein sulannut.
(Kynttilämassan voi sulattaa myös vesihauteessa)

Kun kynttilämassa on sulannut voi dippailu alkaa. Vanulappu imaisee tosi nopeasti itseensä sulanneen steariinin, kertaupotus riittää. Tulitikun päätä en kastellut.. valutin vanulappua hetken verran, että ylimääräinen steariini lähtee pois.. sitten laitoin sen leivipaperin päälle jähmettymään.
kaikki meni ja kattilalle ei käynnyt kuinkaan :)







Tämä minun on ihan pakko kertoa teille.. olen ollut joskus pahasti kelvoton.

Monelle niin tuttu💓
Tulitikuista minulla tulee usein mieleen  H. C. Andersenin kirjoittama satu: Pieni tulitikkutyttö. ”Tarina kertoo köyhästä tytöstä, joka yrittää uudenvuodenaattona myydä kadulla tulitikkuja, mutta kukaan ei osta niitä. Tytöllä on kylmä ja nälkä, mutta hän ei uskalla mennä kotiin, sillä hänen isänsä löisi häntä. Kylmyydessä tyttö sytyttää tulitikun ja näkee ajatuksissaan ruokapöydän täynnä ruokaa. Hän on kurkottamassa sitä kohti, mutta tulitikku sammuu, ja näky häipyy. Sama toistuu muutaman kerran, erilaisilla näyillä, kunnes hän kuolee, ja näkee isoäitinsä ottavan hänet mukaan taivaaseen. Uudenvuoden aamuna ohikulkijat löytävät hänet kuolleena” Wikipedia!

Niin hyvin muistan tämän..
Olen neljännellä luokalla, kun opettaja antaa kotiläksyksi kyseisen sadun. Piti lukea ja piirtää yksi kuva siitä.  Mielestäni satu on hyvin surullinen ja koskettavan kaunis😓. Muistan, että menin pyytämään isosiskoltani apua, koska itse en halunnut turmella pienen tulitikkutytön maailmaa rumilla koukeroillani. Isosiskollani on kaunis kädenjälki. Liiankin kaunis, sen saan myöhemmin kokea. Muistan katselleeni tyytyväisenä hänen piirtämää kuvaa, jossa pieni tulitikkutyttö istuu lumisessa maassa, palava tulitikku kädessä, niin kauniina! Vieläkin näen sen kuvan mielessäni.


No, koitti uusi koulupäivä ja opettaja pyytää kaikkia ottamaan esille piirtämänsä kuvan. Opettaja tekee kierroksen, pysähtyy kohdalleni, katselee avattua vihkoani ja piirrosta. 😰Pienen hiljaisuuden jälkeen hän toteaa: "Et ole piirtänyt itse tuota, onko Anneli piirtänyt sen? Kyllähän opettaja isosiskoni kädenjäljen tunnistaa, hän on pari luokkaa ylempänä kuin minä. Hyvin epävarmasti vastaan takaisin: "piirsin itse." Sitten katselen kuvaa ja ajattelen mielessäni, selvästihän se näkyy, etten ole sitä piirtänyt, siispä panen suuni visusti kiinni, enkä sanonut enää mitään. Hyvä etten joutunut nurkkaan seisomaan. Kelvottomia kun rangaistiin ennen vanhaan tällä tavalla.

Anteeksi opettaja, sinne jonnekkin.. näin jälkikäteen.


Sitten vain purkki kainaloon ja menox.. tyttäreni saa testata näitä, heiltä löytyy takka, kakluuni ja leivinuuni.

                                            Kyllä nämä sytykesipsit ihan hyvin virkansa hoiti.😊

Mukavaa syyskuun viimeistä päivää sinulle❤

-Tuta-


22 kommenttia:

  1. Tosi kauniit sytykesipsit! Kauniissa purkissa!
    Olen näitä nähnytkin facessa monen tekevän.
    Näitä täytyy kokeilla jossain vaiheessa.
    Mukavaa viikonlopun jatkoa!

    VastaaPoista
  2. Ihana idea!
    Mukavaa viikonloppua sinne! :)

    VastaaPoista
  3. Niin kauniita sytykesipsejä!
    Kyllä vaan taas silmäkulma kostui, kun luin tuon sadun...

    Mukavaa syyskuun viimeistä myös sinulle!<3

    VastaaPoista
  4. Tulipa niistä kauniita, raaskiiko noita edes käyttää!

    VastaaPoista
  5. Tulipa kauniita sytykkeitä! Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  6. Olipa hieno idea kauniita tuli :)

    VastaaPoista
  7. Upea idea, tuota tarvii joskus kokeilla.
    Pieni tulitikkutyttö oli lempisatujania. Jota luin yhä uudelleen ja uudelleen kyyneliä vuolaasti vuodattaen.

    VastaaPoista
  8. Kauniita sipsejä teit! Hyvä lahjaideakin.
    Leppoisaa lauantaita!

    VastaaPoista
  9. Aivan ihania!!♥ noita pitää kyllä joskus kokeilla:) Tuo pieni tulitikkutyttö on niin kaunis ja koskettava♥

    VastaaPoista
  10. Ovatpa kivoja ja minulle ihan uusi juttu.
    No, onneksi lapsuudessasi tapahtuneella sattumuksella ei sentään ollut sen järisyttävämpää seuraamusta, mitä nyt sait pienen ja unohtumattoman kolhun sydämeesi tapahtuman johdosta.
    Mukavaa viikonloppua.

    VastaaPoista
  11. Voi miten kauniita sytykesipsejä, eihän noita raski millään käyttää!

    Tuo satu oli minunkin lapsuuteni tärkeä satu! Ennen tosiaan seistiin nurkassa, onneksi opettajasi oli armollinen!

    VastaaPoista
  12. Hienot on sipsisi. Ja on sinulla viitseliäisyyttä. Minä olen kerännyt vain käpyjä. Hyvää alkavaa viikkoa.

    VastaaPoista
  13. Olet ahkeroinut niin kauniita sytykkeitä, että ovat kauniita jo koristeena purkissaan. Ilo noilla on sytytellä, jos yleensä raaskii :-)
    Satu pienestä tulitikkutytöstä oli yksi suosikkini. Vedet silmissä sitä aina luin ja mietin, miksi niin piti käydä. Onni yksillä, kylmä pakkasessa kaikilla :-(
    Meillä oli kiltti opettaja, joka ei juuri nurkassa seisottanut, kiitos hänelle.
    Johtava opettaja löi poikia viivottimella sormille ja tukisteli. Sai useita varotuksia käsiksi käymisestä. Onneksi niin pelottavaa ei enää ole.
    Idearikasta syysviikkoa :-)

    VastaaPoista
  14. Onpa kauniit sytyksesipsit! Vau! Eihän tuollaisia raaskisi käyttääkään! :O Kun ei olisi tuota pentuhäslää huushollissa, niin kokeilisin. Juuri kasasin noita kynttilänjämiä yhteen pieneen lootaan, kun en raaskinut roskiinkaan heittää... Ehkä vielä vähän myöhemmin. Tästä innostuneena! <3

    VastaaPoista
  15. No nyt tiedän, mitä teen kynttilänlopuille! Kiitos vinkistä.

    VastaaPoista
  16. Aivan ihana tuo tulitikkutyttö satu, kyllä itsekin muistan, että se kosketti. Nuo sytykkeet ovat niin hienoja, ettei niitä malta polttaa?

    VastaaPoista
  17. Aivan ihania sytykkeitä :)
    Nuo on varmasti paljon käytännöllisempiä kuin ne kananmunan kennosta tehtyjä, joita olen joskus väkertänyt.

    VastaaPoista
  18. Ihanat kiitokset kaikille kommenteista!

    VastaaPoista
  19. Tulipa upeita sipsejä. Minäkin tein noita vuosi sitten, mutta ilman servettikuvia. Tuohon satuusi liittyen sopii sanonta, valheella on lyhyet jäljet :) Ihanaa sunnuntaita!!!

    VastaaPoista
  20. Voi ei, eihän näillä raski pesää sytyttää:) Idea oli ihana ja toteutus vielä ihanampi! Ruususytykkeitä on ollut käytössä.

    VastaaPoista

Se mitä näet ja miten näet ei johdu pelkästään näkökyvystäsi, vaan hyvin paljon myös sydämestäsi, sillä silmien juuret ovat sydämessä. Marleena Ansio