Sytykesipsejä!

Näihin käytin vanulappuja, tulitikkuja, servettejä ja kynttilöitä.

Ideahan tässä taitaa olla se.. että kaikki kynttilänpätkät uusiokäytettäisiin.😄 Mutta kun, meidän kaapista ei löytynyt monta pätkää, niin ostin lisää..

Avasin vanulapun, työnsin tulitikun sisälle..  leikkasin kuvan servetistä  ja laitoin sen päälle. (servettikuvan laitoin silmäniloksi.. eli ei ole mitenkään tarpeellinen)

Dippausapurina toimi pinsetit👩

Kaiken kaikkiaan tein näitä 115 kpl.

Sulatin kynttilät (joista olin poistanut sydänlangat) kattilassa, miedolla lämmöllä.  Kynttilämassaa ei kannata kuumentaa ihan kiehuvaksi, palovaaran vuoksi. Siispä sammutin levyn.. kun massa oli melkein sulannut.

(Kynttilämassan voi sulattaa myös vesihauteessa)

Kun kynttilämassa on sulannut voi dippailu alkaa. Vanulappu imaisee tosi nopeasti itseensä sulanneen steariinin, kertaupotus riittää. Tulitikun päätä en kastellut.. valutin vanulappua hetken verran, että ylimääräinen steariini lähtee pois.. sitten laitoin sen leivipaperin päälle jähmettymään.

kaikki meni ja kattilalle ei käynnyt kuinkaan :)

Tämä minun on ihan pakko kertoa teille.. olen ollut joskus pahasti kelvoton.

Monelle niin tuttu💓

Tulitikuista minulla tulee usein mieleen  H. C. Andersenin kirjoittama satu: Pieni tulitikkutyttö. ”Tarina kertoo köyhästä tytöstä, joka yrittää uudenvuodenaattona myydä kadulla tulitikkuja, mutta kukaan ei osta niitä. Tytöllä on kylmä ja nälkä, mutta hän ei uskalla mennä kotiin, sillä hänen isänsä löisi häntä. Kylmyydessä tyttö sytyttää tulitikun ja näkee ajatuksissaan ruokapöydän täynnä ruokaa. Hän on kurkottamassa sitä kohti, mutta tulitikku sammuu, ja näky häipyy. Sama toistuu muutaman kerran, erilaisilla näyillä, kunnes hän kuolee, ja näkee isoäitinsä ottavan hänet mukaan taivaaseen. Uudenvuoden aamuna ohikulkijat löytävät hänet kuolleena” Wikipedia!

Niin hyvin muistan tämän..

Olen neljännellä luokalla, kun opettaja antaa kotiläksyksi kyseisen sadun. Piti lukea ja piirtää yksi kuva siitä.  Mielestäni satu on hyvin surullinen ja koskettavan kaunis😓. Muistan, että menin pyytämään isosiskoltani apua, koska itse en halunnut turmella pienen tulitikkutytön maailmaa rumilla koukeroillani. Isosiskollani on kaunis kädenjälki. Liiankin kaunis, sen saan myöhemmin kokea. Muistan katselleeni tyytyväisenä hänen piirtämää kuvaa, jossa pieni tulitikkutyttö istuu lumisessa maassa, palava tulitikku kädessä, niin kauniina! Vieläkin näen sen kuvan mielessäni.

No, koitti uusi koulupäivä ja opettaja pyytää kaikkia ottamaan esille piirtämänsä kuvan. Opettaja tekee kierroksen, pysähtyy kohdalleni, katselee avattua vihkoani ja piirrosta. 😰Pienen hiljaisuuden jälkeen hän toteaa: "Et ole piirtänyt itse tuota, onko Anneli piirtänyt sen? Kyllähän opettaja isosiskoni kädenjäljen tunnistaa, hän on pari luokkaa ylempänä kuin minä. Hyvin epävarmasti vastaan takaisin: "piirsin itse." Sitten katselen kuvaa ja ajattelen mielessäni, selvästihän se näkyy, etten ole sitä piirtänyt, siispä panen suuni visusti kiinni, enkä sanonut enää mitään. Hyvä etten joutunut nurkkaan seisomaan. Kelvottomia kun rangaistiin ennen vanhaan tällä tavalla.

Anteeksi opettaja, sinne jonnekkin.. näin jälkikäteen.

❤

Sitten vain purkki kainaloon ja menox.. tyttäreni saa testata näitä, heiltä löytyy takka, kakluuni ja leivinuuni.

                                            Kyllä nämä sytykesipsit ihan hyvin virkansa hoiti.😊

Mukavaa syyskuun viimeistä päivää sinulle❤

-Tuta-